Puunhankinta - ympäristö
Iivari Mononen -konsernilla on koko konsernin kattava puun alkuperäketjun hallinnan sertifikaatti PEFC/02-31-152.
Lataa tästä PEFC-sertifikaatti
Sertifiointiin sisältyvät toiminnat ovat puupylväiden ja kestopuutuotteiden valmistus, lahonsuojaus ja myynti Joensuussa, Höljäkässä ja Kolhossa. Puun alkuperäketjun hallinnan sertifioinnilla Iivari Mononen konserni haluaa osoittaa sidosryhmilleen toteuttavansa vastuullista ja kestävän kehityksen mukaista puun hankintaa.
Iivari Mononen Oy:n ympäristöohjelma on osa yrityksen ISO 14001 -sertifioitua ympäristöjärjestelmää. Ohjelma perustuu Iivari Mononen - konsernin ympäristöpolitiikassa määriteltyihin päämääriin, ja sillä pyritään edistämään positiivisia ympäristövaikutuksia ja estämään tai vähentämään toiminnan haitallisia vaikutuksia.
Puunhankinnan ympäristöohje
Ympäristöasioita käsitellään metsänomistajan kanssa kauppatilanteessa. Metsälain ja metsäsertifioinnin mukaiset avainbiotoopit tunnistetaan ja merkitään maastoon ja asiapapereihin jo leimikon suunnitteluvaiheessa. Myös säästöpuut, pienvesien suojavyöhykkeet sekä riskialueiden metsiä lahottavan juurikäävän torjunta otetaan suunnittelussa huomioon.
Kaikki metsäkaupan toteuttavat toimihenkilöt, metsurit, koneyrittäjät ja kuljettajat tunnistavat metsän arvokkaat elinympäristöt, joten ne voidaan huomioida vielä hakkuun yhteydessä ja säästää, jos jotain on suunnitteluvaiheessa jäänyt tunnistamatta.
Avainbiotoopit ja metsälaissa määritellyt kohteet merkitään metsästä tehtyihin leimikkokarttoihin. Näin ne säilyvät muistissa myös tulevia metsänkäsittelyjä silmälläpitäen.
Metsäsertifioinnin kriteeristö ja talousmetsien suojelu
Talousmetsien hoidossa ja hakkuissa pitää kiinnittää huomiota erityisesti ns. avainbiotooppeihin eli erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, joissa todennäköisyys uhanalaisten ja vaateliaiden lajien esiintymiselle on suuri.
Metsälain 10 § mukaan hakkuissa tulee jättää koskemattomiksi seuraavat kohteet:
- lähteiden, purojen, norojen ja pienten lampien lähiympäristöt
- ruoho-, heinä-, saniais -ja lehtokorvet sekä letot Lapin läänin eteläpuolella
- rehevät lehtolaikut
- pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
- rotkot ja kurut
- jyrkänteet ja niiden alusmetsät
- hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat
Luonnonsuojelulain 29:nnen pykälän mukaan suojeltavia kohteita ovat myös:
- luontaisesti syntyneet jalopuumetsiköt
- pähkinäpensaslehdot
- tervaleppäkorvet
- luonnontilaiset hiekkarannat
- merenrantaniityt
- puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit
- katajakedot
- lehdesniityt
- avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät
Suomen metsäsertifiointijärjestelmän uusitun standardin mukaisesti harvinaiset tai harvinaistuneet elinympäristöt käsitellään niiden erityispiirteet säilyttäen. Tällaisia kohteita ovat:
- tulvametsät ja metsäluhdat
- korvet (luonnontilaiset, tavallisesti kuusivaltaiset ja runsaasti lahonnutta ja kuollutta puustoa sisältävät kohteet)
- letot Lapin läänissä
- paisterinteet ja supat
- vanhat metsät
- ikä yli 1,5-kertainen kiertoaikaan nähden
- puusto on yleensä vaihtelevan kokoista, on muodostunut useasta latvuskerroksesta ja - puulajista tai on myöhäisen sukkessiovaiheen kuusikko
- puustoa ei ole käsitelty 60 vuoteen
- puustossa on vanhoja lehtipuita sekä runsaasti (vähintään 20 % puustosta) lahopuita, keloja ja maapuuta.
Talousmetsien luonnonhoito
Talousmetsien luonnonhoito on Suomessa kehittynyt voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien. Metsien oikealla hoidolla ja käytöllä pyritään säilyttämään metsäluonnon monimuotoisuus, tuottavuus, uudistumiskyky ja elinvoimaisuus.
Talousmetsien käsittelyä Suomessa säätelevät ja ohjaavat muun muassa:
- metsälaki (1997)
- luonnonsuojelulaki (1997)
- metsäsertifiointi
- hyvän metsänhoidon suositukset
Talousmetsien käytössä mukaillaan metsän omaa luonnollista kiertokulkua. Metsien monimuotoisuutta ylläpidetään ja pyritään lisäämään mm. seuraavilla toimenpiteillä:
- huolehditaan avainbiotooppien säästämisestä (metsälaki ja luonnonsuojelulaki)
- jätetään hakkuualueelle säästöpuita
- suositaan kotimaisten puulajien käyttöä metsän uudistamisessa
- lisätään lahopuuta
- lisätään lehtipuiden osuutta
- käytetään kulotusta
- pyritään suojelemaan vesistöjä jättämällä hakkuissa suojavyöhykkeitä vesistöjen ympärille
- teiden rakentamisessa otetaan ympäristö huomioon
Talousmetsien kestävän hoidon ja käytön edistäminen ja valvonta kuuluvat alueellisten metsäkeskusten ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion tehtäviin. Lisätietoja luonnonhoidosta ja sen laadun seuraamisesta saat Tapion Metsävastaa.net -palvelun internet-sivulta.
Hakkuut ja maisemanhoito
Metsä on tyypillinen osa suomalaista maisemaa. Hakkuut aiheuttavat maisemaan muutoksia, jotka luonnon kiertokulussa ovat varsin lyhytaikaisia, mutta jotka ihmissilmin ovat havaittavissa pitkään. Metsämaisema pyritään ottamaan hakkuissa huomioon jo leimikon suunnitteluvaiheessa. Erityistä huomiota kiinnitetään maisemallisesti herkkien kohteiden suunnitteluun.
Hakkuuala pyritään mahdollisuuksien mukaan rajaamaan maastoon siten, että rajaus noudattaa maiseman muotoja. Maiseman muutoksia pehmentämään jätetään yksittäisiä säästöpuita ja säästöpuuryhmiä. Ensisijaisesti niitä jätetään ekologisin perustein, mutta oikein sijoitettuna ne ovat myös esteettisesti tärkeitä.
Hakkuut voivat avata metsämaisemaan myös uusia näkymiä. Ne voivat tuoda näkyviin vesistöjä tai kulttuuri- ja perinnemaisemia. Metsässä kulkijat arvostavat usein vaihtelevaa metsämaisemaa, jossa sulkeutuneen metsän ja avoimen alan valon ja varjon vaihtelu koetaan miellyttävänä.